Perjantaina 13. päivä syyskuuta ammattiopiston pihalla tuoksui märkä asfaltti ja tunnelma oli odotusta täynnä. Kymmenet opiskelijat siirtyivät busseihin, jotka suuntaisivat seuraavaksi kohti Seppälän maatalousopistoa. Tänään on markkinat!
Viimeisin oma muisto Seppälän maatalousmarkkinoista oli ajalta, kun olin vielä ala-asteella. Tuolloin kävelimme joka vuosi Nakertajan koululta Pöllyvaaran metsien läpi Seppälään – olin siis itsekin aika innoissani tästä erilaisesta koulupäivästä.
Paikanpäällä lähdimme luokkakavereiden kanssa valiokuvaamaan valo- ja videokuvauskurssin tehtävänannon mukaisia kuvia. Ajatuksena oli harjoitella manuaalisäätöjen avulla tuottaa mahdollisimman laadukkaita otoksia, jotka muokkaisimme seuraavilla tunneilla. Näistä kuvista koostaisimme lopulta noin kymmenen kuvan sarjan.
Kuvassa oleva nainen sattui seisomaan ohi kävellessämme pellon laidalla, ja hän keräsi auringonkukkia. Kysyin ystävällisesti, voisinko ottaa hänestä kuvan. Sain luvan, ja onnekseni taltioin tuon hetken hyvillä säädöillä. Kuvassa on mielestäni kaikki kohdallaan, sävyt, valo, kuvattavan kohteen ilme, sekä olemus – yhdessä nämä elementit loivat kuvaan rauhallisen ja ystävällisen tunnelman. Ymmärtääkseni kyseessä on Seppälän toimipisteen opiskelija, ja ajattelinkin, että jollain konstilla toimitan kuvan myös hänelle!
Alueelle siirryttyämme sade ripsi kevyesti, muttei onneksi liikaa. Huomasin kuitenkin, että tuo pieni sade ja harmaa sää vaikuttivat jonkin verran kuvien laatuun. Otin alkuun aika paljon testikuvia, joita en niinkään ajatellut lopulliseen sarjaan. Tuo testailu auttoi minua aidosti ymmärtämään järjestelmäkameran aukon, ISO-arvon ja valotusajan yhteyttä lopputulokseen. Lopulta kuvat alkoivat onnistumaan muutoinkin, kuin pelkän tuurin avulla.
Markkinoiden kiinnostavimpana asiana henkilökohtaisesti pidin maatilan eläimiä, niitä kun ei kuitenkaan omassa arjessaan näe kovin usein. Kävinkin heti ensimmäisenä moikkaamassa lampaita, kanoja ja lehmiä – jotka löytyivät alueen ”torin” katoksesta. Possuja ei ikävä kyllä näkynyt missään!
Jo aiemmin päätin hankkia jonkin pienen muiston markkinoilta itselleni, ja yhdeltä kojulta löysin huokeaan hintaan tunnesormuksen. Olen omistanut tuollaisen väriä vaihtavan korun viimeksi lapsena, joten nostalgiapisteet päivästä vain nousivat.Hevoset olivat markkinoiden ajan piha-aitauksessa, niitäkin kävin alkukierroksen jälkeen kuvaamassa, mutta juuri silloin sade yltyi, ja siirryimme parin luokkakaverin kanssa kahvittelemaan pullan kera isoon liiteriin, jossa saimme nauttia elävästä musiikista KAO:n musiikkilinjan opiskelijoiden toimesta.
Kahvihetken päätyttyä alkoi kuvia olla jo melkoinen kasa, mutta muutama paikka alueelta oli vielä kiertämättä. Sisätilat olivat sateen vuoksi hyvin täynnä porukkaa, eikä esittelypisteillä oikein mahtunut käymään. Lenkkarit hieman märkänä, ja monta valokuvaa myöhemmin lähdimme lopulta hivuttautumaan bussialueelle.
Kaiken kaikkiaan markkinat olivat pienestä sateesta, sekä epäonnisesta päivämäärästä huolimatta oikein antoisat. Toivottavasti pääsen paikalle myös ensi vuonna!
Todella hienoja kuvia! 🙂